Suomessa taas!

maanantaina jätettiin haikeat jäähyväiset Nepalille ja lähdettiin kohti kotomaata. Lähtö kathmandusta oli todella pomppuinen ja oikeasti pompittiin koneessa. Vähäsen pelotti. Samoin laskeutuminen meni rytinällä ja kapteeni pahoitteli töyssyistä laskua, mikä nauratti matkustajia. Delhin kentällä vietettiin sitten seuraavat 15 tuntia. aika meni onneksi suhteellisen nopeasti. Toiminta oli taas tuttua Delhi kamaa. virkailijat säätää ja matkustajat puree hammasta. Finnairin kone oli uusinta uutta. Jokaisella oli omat näyttönsä joista sai katesella mieleisiään ohjelmia tai seurata lentoa. Yli 30 tunnin valvominen alkoi painaa, mutta lentokoneet ei ole tehty nukkumista varten niin ei oiken tullu nukkumisesta mitään. Moskovan yllä ollessa alkoi olla jo kutina mahan pohjassa, että kohta ollaan perillä. Laskeutuminen seurattiin tarkkaan näytöistämme ja hymyt levisi tovereiden kasvoille, kun kone oli Suomen kamaralla.

Viimeiset passien esittelyt ja sitten etsimään matkatavaroita. Onneksi kaikki sai kamansa nopeasti ja ilman ongelmia. Oma pakkauksenki meni uusiksi, koska jouduin sitä vielä useaan otteeseen kantelemaan. Lentokentällä joukkomme jätti heipat toisilleen ja jokainen suuntasi omaan suuntaansa. Itse lähdin kohti rautatieasemaa.Otin kunnon maakuntamatkailun, kun suunta oli keskisuomeen ja matkasin junalla ja bussilla. Perillä paikkakunta x:ssä bussin setä ihmetteli, että mitä kiviä miulla rinkassa on. Totesin, että puoli elämää. Ennen kotiin menoa täytyi käydä jättämässä heipat The Crashille. Hieno bändi. Matka vaan jatkuu ja jatkuu.

Kotiini selvisin lopulta torstaina alkuillasta. Siinä vaiheessa, kun raahaa montaa laukkua mukanaan ei enää jaksa kovin intoilla siitä missä on käynyt. Pysäyttävä keskustelun avaus, kun joku kysäisee, että missä oot ollu kun on noin isot kantamukset ja vastaa että Nepalissa. Ai jaa. Oliko lämmintä? no olihan siellä. Haluan vaan eroon näistä kamoista. Kotona odotti kaikki läheiset ja uusi vahvistus - koiranpentu!

Nyt muutama vuorokausi jos takana Suomea ja aika helposti on menny. nopeasti pääsi kiinni elämään tai sitten siihen ei oo vielä ees päässy kiinni. No kuitenkin täällä ollaan taas. Suihku on aivan nautinto. Tuleeko se vesi todella noin pehmeästi? Ruisleipä! puhdas ilma! Vesihanavesi! ja maito!

Hieno reissu. Ihan kannatti mennä. Ei sanat riitä. Kiitän kaikkia mukana olleita ja tervetuloa uudelleen!

Namaste!

 

Flunssa jatkuu ja antibioottikuuri lähti käyntiin.

Huomenna lähdetään kohti koti Suomea klo15.45. Delhin kentällä vietetään rattoisat 15h. Tiistai aamuna Finnairilla kotiin.

Hieno reissu oli ja loppuyhteenveto sitten, kun olen hetken Suomessa hengitellyt.

Kiitän ja kumarran Nepalille. Nappasi palan sydäntäni ja tänne tulen uudestaan. Kunhan keuhkot on puhdistuneet pölystä.

Nähdään! Namaste!

Vappu meni flunssassa joka on edelleen paalla. Ei ole mitaan possunuhaa vaan ihan tavallinen kesaflunssa nepalilaisittain.

Viimeisia vedellaan. Kovasti turistia leikitaan ja kaydaan katsomassa temppeleita. Hindulaisten pyhaa virtaa ihailtiin Pashupatinassa ja kierrettiin tiibetmummojen kanssa Boudanathissa. Ero noilla kahdella oli kuin yolla ja paivalla. Ensimmainen oli hindumaisee tapaan taynna ihmista ja ihmisen jatteita (siis joki) jossa lapset leikki ja ui. Jalkimmainen buddhalaisittai oli siisti ja kadut kiilsi puhtautta. En suinkaan puolueellinen ole, mutta aika taalla on opettanu yhta sun toista hindulaisuudesta ja sen hienoudesta. Hindulaisuus on hienoa en sita kiella, mutta kastijarjestelma ja jumalien oudot vaatimukset aiheuttavat turhaa karsimysta osalle kansasta.  

Lentolippujen kannsaon saadelty ja lopulta saatiin lento kuntoon. Seta joka Indian Airlinesilla vakavasti totesi: What do you want antoi meille lapun, jolla ei oltaisi kovin pitkalle lennetty, koska lennon varausta ei nakynyt missaan.

Me ollaan saatu nauttia hindujen viikon kestavasta rauhan ja veden istunnosta kotimme naapurissa. Melkein vuorokauden ympari kuuluu puhetta, laulantaa, musiikkia ym. Pitaa nauttia siita niin kauan kuin voi.

Kohta pitaa alkaa pakata tavaroita, etta nakee mahtuuko kaikki rinkkaan. Jotenkin on paassyt kertymaa erinaisia koruja, vaatteita, huiveja, kirjoja.

Kaytiin tanaan moikkaamassa lasijumala Kumaria. Odoteltiin tovi jumalan parvekkeen alla kunnes lapsen hoitaja "raahasi" jumalan naytille. Hetken n5v tytto siina katseli kunnes hanet komennettiin piiloon. Kumar on siis lapsijumala, joka valitaan aina edellisen tilalle. Jumaluus loppuu siihen, kun tytolla alkaa kuukautiset. Silla jumala viettaa elamaansa ja tapaa perhettaan joskus. Jumaluuden loputtua han paatyy jonnekin kouluttamattomana ilman mitaan takuita tulevasta. Maassa on tallakin hetkella monta ex-kumaria.

Viela muutama paiva jaljella ennen kotiin lahtoa. Alkaa vahan jannittaa miten kotiinpaluu sujuu. Lahinna miten sita ottaa vastaan kaiken Suomen hienouden. Ah hanavesi, taalta tullaan!

Mitäs tässä onkaan tapahtunut? Normaaliin tapaan on arki jälleen rullannut. Vähän tuli jännitystä matkaan, koska alkuperäinen lentomme peruttiin ja sitten pitikin selvittää, että mites sitä kotiin päästään. Finnair oli siis perunut meidän alkuperäisen 13.5. lähtevän lennon ja se lähteekin nyt 12.5. Piti sitten lähteä Indian Airlinesin toimistoon siirtämään lentoamme täältä Kathmandusta päivää aiemmaksi. Toimistolla setä ei hyväksynyt meidän vanhoja lippuja eikä voinut koneeltaan tarkistaa uusia, joten takasin ja tulostelemaan uusia todisteita. Tulostaminenkaan ei mennyt ilman mutkia. Suoraan ”pääkoneelle” jossa on, tulostin ei voinut tulostettavia lähettää vaan ne piti ensin siirtää muistitikulle. Toisella koneella toimi muistitikku, mutta toisella ei ja siinä koneessa missä toimi muistitikku ei toiminut Word. No siinä sitten ensin toisella koneella kopio tulostettavat Wordille ja lähettää ne sähköpostilla sille, joka oli koneella jossa muistitikku käy. Lopulta tulosteet näpeissä mentiin takaisin toimistolle. Siellä meidät hetken odottelun jälkeen ohjattiin tärkeän sedät luo. Hän naputteli hetken konettaan ja sitten kysyi meiltä: What do you want? I want to go home…? :D Asiamme selitettyä saatiin oudon näköinen paperi ilman mitään lentoyhtiön leimoja tai nimiä, johon oli laitettu neljän eri henkilön lento Kathmandu-Delhi. Eiköhän me sillä päästä.

Tasan ei mene onnenlahjat tässä maassa. Käytiin viettämässä aamu eräässä ”katulasten ruokintapaikassa” Paikka on siis tarkoitettu lapsille, jotka tulee todella huono-osaisista perheistä ja ovat vaarassa joutua kadulle. Tuo paikka tukee lasten koulunkäyntiä ja lapset saa paikassa ruokaa ennen kouluun menoa. Aamulla lapset tulee sinne seitsemän kieppeillä ja tekevät paikassa läksyjään tai saavat muuten vaan opetusta eri asioissa. Lisäksi heille järjestetään kaikenlaista mukavaa toimintaa. Mentiin sitten tutustumaan erääseen kunnan kouluista, joita suurin osa noista lapsista käy. Täällä voi joko käydä kalliimpia yksityiskouluja tai kunnan halvempia kouluja. Kun päästiin koulun pihaan ja kaverini esitteli, että tässä se koulu on, niin minun täytyi vielä oikeasti tarkistaa, että siis TÄMÄ? Koulussa ei ollut osittain kattoa, lattiat oli irtotiiliä, luokissa ei ollut kuin onnettomat pulpetit ja opetuksen taso menee jossain alle hyvän. Ei näin voi mennä?! Mutta niin se vaan menee. Tämä maa on nykyään kuningas syrjäytettyä demokraattinen, mutta kukaan ei oikein ole ymmärtänyt mitä demokratia tarkoittaa. Suurin osa näkee sen niin, että jokaisella on oikeus haalia omia oikeuksia itselleen ja tehdä mitä lystää. Riittää ihmettelemistä siinä, mistä ne lapset repii sen iloisuuden ja reippauden jolla suunnataan kouluun. Kyllä itse hiljenee miettimään niitä miljoonia valituksia omia kouluja kohtaan.

Harkka Sophia Homessa on nyt paketissa. Haikein mielin jätettiin jäähyväiset tuossa viime perjantaina. Ostettiin tytöille lahjoiksi vihkoja, lyijy- ja värikyniä, kumeja, tarroja, kimalleliimoja ja tehtiin valokuva-albumi yhteisistä hetkistä. Kova oli karsinta kaiken kaikkiaan kuudensadan kuvan joukosta. Kova ikävä tulee vielä jossain hetkessä tyttösiä.

Eilen sai kuunnella aurinkoa palvoessa, miten joku ”guru” opetti seuraajiaan. Melkein naapurissa oli menossa joku tuhansista hindutapahtumista ja opetus ja laulanta kuului selkeästi meille asti ja sitä jatkui yömyöhään. Aamulla heräsin 5 kieppeillä aamulaulantaan, mutta uni onneksi vei voiton.

Lomasta nautitaan nyt vielä tuleva viikko. Paljon on vielä tekemistä ja piti tehdä ihan kalenteriin aikataulu. Piti myös merkata harjoituspakkauspäivä. Saa nähdä miten tavarat asettuu rinkkaan ja miten paljon vielä on varaa hankkia lisää. Loma alkoi perinteisissä merkeissä. Ensimmäisen kerran täällä oloaikana heräsin sateen ropinaan. Koko aamun 5 eteenpäin satoi ja kunnolla. Pelottaa, että saako happimyrkytyksen, kun tänään lähtee liikenteeseen. Kaikki se roska, lika, pöly ja moska on huuhtoutunut vähän sivumpaan.  Kun siis tuolla kaduilla niin luulin olevani aivan uudessa kaupungissa, kun vuoret näkyi ja värit myös. :D

Aikavaliltä noin 24.-26.4. (tehokas blogimestari vauhdissa) :D

Viime perjantaina toimittiin lapsenvahteina harkassa, koska perheen kaikki muut paitsi noin 15 nuorimmaista lähti joihinkin kirkkonsa karkeloihin.  Villi oli meno ja moneen suuntaan olisi pitänyt venyä ja kuunnella 6 tyttöä yhtä aikaa. Lapsenvahdin paras ystävä onneksi pelasti tilanteen ja talo hiljeni hetkeksi, kun tyttöset sai television toimimaan. Muutama jäi rakentamaan taloa sohvasta ja laulamaan kauniita lauluja vahtien iloksi. Pääsin jopa vierailulle heidän hienoon taloonsa, jossa oli myös apina. (toim. huom. ei oikea)

Lauantai meni leppoisasti tai melkein. Thamelissa suunnattiin kohti hierojaa, koska yli kaksi kuukautta Nepalissa vie voimat. Hierojapaikan sisäänheittäjä bongasi kädestäni paikan mainoksen ja villiintyi. Yritin soittaa tovereilleni joitten kanssa oli tarkoitus mennä ja tuo mies seisoi aivan kiinni minussa peukalo pystyssä. Jes hyvin menee! Jee ylävitonen, kun tulette! Yritin miehelle selittää, että en ole aivan 100% varma tullaanko tänään, mutta se ei hidastanut. Toimiva kikka hierontapaikalla jos väsyttää mahdolliset asiakkaat moisella. Kavereita odotellessa sain linnunkakat päälleni. Kaupan myyjä jolta juuri olin ostanut mekon, sanoi sen tuottavan hyvää onnea. Parempi olla hyvä onnenpotku!

Hieronta oli mahtavaa. Olla löllötti vaan siinä moukaroitavana. Melkein potkaisin hierojaa, koska hän hiveli heikkoa paikkaani – jalkapohjaa ja varpaita. Sauna hieronnan jälkeen oli autuutta. Sauna oli melkein kuin meillä. Näissä mittasuhteissa sai kunnon löylyt. Kyllä tämä on elämää!

Lauantai ilta meni istuskellessa hyvässä seurassa ja live musiikista nauttien. Täällä on suosittua soitella covereita tutuista hiteistä. Ja kun kerran on sähköä niin sitten myös soitetaan kovaa. Keskustelu muuttui välillä huudoksi.

 Illan pimettyä ja kotiin lähtiessä vielä vietettiin hetki pienen katupojan kanssa.  Poika sanoi olevansa 16-vuotias, mutta oli varmaan oikeasti tuskin 11-vuotias. Kovasti olisi ollut nälkä ja kaupoille päin veti, mutta kovasti yritin selittää, että kaupat on kiinni. Annettiin pojalle muutamat rupiat ja pidettiin kovat puhuttelut, että ostatkin sitten ruokaa etkä liimaa. Liiman avulla lapset voivat karkottaa nälän ja sen tietoisuuden, että elävät kadulla.

Sunnuntai meni elokuvaa katsoessa ja kuulumisten päivittämiseen Suomeen. Viimeinen harkkaviikko pyörähtää käyntiin. Taas voi esittää kuuluisan kysymyksen. Mihin on aika juossut? Vastahan tänne tultiin ja oltiin aivan pihalla kaikesta.