Otsikko on peräisin ystäväni lähettämästä sähköpostista, jossa hän toivotti: Hyvää matkaa ja nauti reissusta! (vapaa suomennos).

Viikon päästä sitä siis olen jo tuolla ihmeellisessä Nepalissa. Katmandun kutsu alkaa jo kaikua korvissa. Ei kyllä oikein vielä ole ehtinyt huomata, että lähtö on jo näin lähellä, kun hillitön kasa kouluhommia peittää sopivasti näkyvyyden. Hieman kuitenkin on alkanut hiljalleen lähtö vilkkua silmissä.

Tunnelmat ovat olleet hyvin vaihtelevat. Päällimmäisenä on ollut tunne, että olen jäämässä sinne ikuisiksi ajoiksi ja "haikeita jäähyväisiä" vietetty eri tahoilla. Tässä yksi yö ennen unta sitten mietin ihan muita tekemättömiä töitä ja totesin, että kohta on toukokuu ja taas on sama homma hoitamatta. Sitten havahduin kauhun tunteeseen, että enhän mie ehdi tehdä siellä Nepalissa yhtään mitään, kun ollaan niin lyhyt aika!!! Ota tästä sitten selvää. Tällä hetkellä olen jo toinen jalka lentokoneessa, huomennna piilossa jossain nurkassa.

Vielä olisi ostosreissu apteekkiin ja rinkkakin pitäisi hankkia jos meinaan ottaa jotain mukaankin. Mukaan on lähdössä ainakin wanhan ystäväni lajoittama onnen sammakko.

"Muumipeikko oli ainoa joka tiesi, miten Nuuskamuikkuselle kuuluu kirjoittaa. Asiallisesti ja lyhyesti. Ei lupauksia eikä kaipuuta eikä surullisia asioita. Ja kirjeen lopussa jotakin naurattavaa." (Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu) Nössöillyt siis koppaan ja nokka kohti Katmandua.