Terve terve!

Täällä edelleen hengissä painellaan. ei millään aina tahdo muistaa teillekin arvon lukijat päivittää seikkailuja. Alkaa olla, että liian paljon tapahtuu. Nekin asiat mitkä teistä ystäväiset on ehkä outoja ja hienoja on minulle jo arkkipäivää. Ei aina oikein osaa suhteuttaa, että mitäs tässä nyt pitäisi kertoilla.

Ruokamyrkytys koettiin ja siitä seurasi viikon verran rehellinen ripuli, mikä alkoi jo olla aika tympivää. Piti tarkkaan miettiä mitä syö, koska vessa ei ole itsestään selvyys edes ravintolassa. Voi olla edessä syväkyykky reiän päälle tai vessä joka ei vedä, koska vettä on aina miten sattuu. Nyt olen kuitenkin jo täysissä ruumiin ja sielunkin voimissa. Pieni synkkä vaihe on ohitettu ja riemumielin talsin eteenpäin. 

Hyvää alkanutta vuotta 2066!!! (nepalilaisen ajanlaskun mukaan mennään jo pikällä tulevaisuudessa) Autot lentää ja kaikkea muuta hienoa mistä siellä vielä haaveillaan.

Kaikille sinne Suomen loskissa loiskuttaville tiedoksi, että pidemmän päälle nepalilainen kesä ei ole mitään herkkua. Lämpöä riittää jo aamusta ja päivällä pyöritään 30 yläpuolella. Ihan kivasti täällä tarkenee, voi olla, että palelen kun kotiin pääsen. Kärpäsiä on siunaantunut lämpimän ilman mukana samoin kuin itikoita. olen niille oikea herkkupala ja isoja ja komeita paukamia on siellä täällä. Kaiken lisöksi kun pitää yrittää olla siveä ja kulkea olkapäät ja polvet peitettynä.

Harkkassa alkaa tulla vaihto vanhaan, kun tytöt menee taas kouluun niin alkaa tiukka opiskelu. Nyt ollaan leikitty ja puuhailtu kaikkea kivaa.

Tiistai oli muistaakseni päivä tässä tällä viikolla, kun sain kavereita aivan kasakaupalla. Ensin bussissa pikkutytöt melkein tappeli kuka pääsee istumaan elävän barbin viereen. Varovasti piti kokeilla olenko ihan oikea ihminen. siinä sitten kädestä pitäen ja jalkoihini nojaillen matkailtiin. sitten jäätiin kotipysäkillä niin siellä olikin uuden vuoden keikka alkamassa. Keikka jäi näkemättä, koska vahvistimista tuli lähinnä paikallisen Radio-Suomen ohjelmaa. Sain keikalla uusia ystäviä jälleen pikku tytöistä. kolme-neljä tyttö tapittivat nappisilmillään naamat vakavina. Aina kun vilkaisin ja hymyilin niin hymy levisi tyttöjenkin naamalla. Syvennyin kädet puuskassa odottomaan keikan alkua ja kun vilkaisin tyttöjä niin edessä oli rivi lapsia sesomassa kädet puuskassa ja katsoivat lavalle päin. Ihania lapsosia jos eivät ole liian tungettelevia.

Huomenna lähdetään Chitwaniin pesemään norsuja. Täällä kun ei tuo lämpö riitä niin pitää lähteä sinne missä on varjossa 40. Saa nähdä miten päästään perille, koska täällä on nyt harrastettu paljon sellaista mielenilmaisemista ja tukittu teitä ja jätetty ihmispolot hikoilemaan busseihin. Pitää varata mukaan useampi pullo vettä ettei jano yllätä. Yritän tehdä mahdollisimman tuoreeltaan raportin reissusta telllekin. :D

Namaste vaan seuraavaan kertaan! :)