Aikavaliltä noin 24.-26.4. (tehokas blogimestari vauhdissa) :D

Viime perjantaina toimittiin lapsenvahteina harkassa, koska perheen kaikki muut paitsi noin 15 nuorimmaista lähti joihinkin kirkkonsa karkeloihin.  Villi oli meno ja moneen suuntaan olisi pitänyt venyä ja kuunnella 6 tyttöä yhtä aikaa. Lapsenvahdin paras ystävä onneksi pelasti tilanteen ja talo hiljeni hetkeksi, kun tyttöset sai television toimimaan. Muutama jäi rakentamaan taloa sohvasta ja laulamaan kauniita lauluja vahtien iloksi. Pääsin jopa vierailulle heidän hienoon taloonsa, jossa oli myös apina. (toim. huom. ei oikea)

Lauantai meni leppoisasti tai melkein. Thamelissa suunnattiin kohti hierojaa, koska yli kaksi kuukautta Nepalissa vie voimat. Hierojapaikan sisäänheittäjä bongasi kädestäni paikan mainoksen ja villiintyi. Yritin soittaa tovereilleni joitten kanssa oli tarkoitus mennä ja tuo mies seisoi aivan kiinni minussa peukalo pystyssä. Jes hyvin menee! Jee ylävitonen, kun tulette! Yritin miehelle selittää, että en ole aivan 100% varma tullaanko tänään, mutta se ei hidastanut. Toimiva kikka hierontapaikalla jos väsyttää mahdolliset asiakkaat moisella. Kavereita odotellessa sain linnunkakat päälleni. Kaupan myyjä jolta juuri olin ostanut mekon, sanoi sen tuottavan hyvää onnea. Parempi olla hyvä onnenpotku!

Hieronta oli mahtavaa. Olla löllötti vaan siinä moukaroitavana. Melkein potkaisin hierojaa, koska hän hiveli heikkoa paikkaani – jalkapohjaa ja varpaita. Sauna hieronnan jälkeen oli autuutta. Sauna oli melkein kuin meillä. Näissä mittasuhteissa sai kunnon löylyt. Kyllä tämä on elämää!

Lauantai ilta meni istuskellessa hyvässä seurassa ja live musiikista nauttien. Täällä on suosittua soitella covereita tutuista hiteistä. Ja kun kerran on sähköä niin sitten myös soitetaan kovaa. Keskustelu muuttui välillä huudoksi.

 Illan pimettyä ja kotiin lähtiessä vielä vietettiin hetki pienen katupojan kanssa.  Poika sanoi olevansa 16-vuotias, mutta oli varmaan oikeasti tuskin 11-vuotias. Kovasti olisi ollut nälkä ja kaupoille päin veti, mutta kovasti yritin selittää, että kaupat on kiinni. Annettiin pojalle muutamat rupiat ja pidettiin kovat puhuttelut, että ostatkin sitten ruokaa etkä liimaa. Liiman avulla lapset voivat karkottaa nälän ja sen tietoisuuden, että elävät kadulla.

Sunnuntai meni elokuvaa katsoessa ja kuulumisten päivittämiseen Suomeen. Viimeinen harkkaviikko pyörähtää käyntiin. Taas voi esittää kuuluisan kysymyksen. Mihin on aika juossut? Vastahan tänne tultiin ja oltiin aivan pihalla kaikesta.