Viikko takana arkea Patanissa. Vähän on ollut synkänpuoleinen viikko. Mieliala ei ole ollut tällä matkalaisella huipussaan vaan kadonnut jonnekin vuorten taa. Väsymys on ollut pinnassa ja ehkä jopa tympääntyminen kaikkeen. Samat naamat ja samat kadut ja samat kaupat ja samat ruuat ja samat bussit. Ensimmäisen kerran iski rehellinen ikävä. Sähköposti voi olla joskus petollisen liikuttava ja laukaista kyynelvirran. Onneksi mikään ei ole muuttunut tässä ihanassa kaupungissa. Edelleen saa niistää hiekkaa nenästään tosin ei niin paljon kuin ennen, koska sateet ja ukkoset alkaa olla aika arkipäivää.  Toinen ikuinen muuttumaton on se, että saan päivittäin kuulla miehiltä kuinka ihana olen ja välillä ei meinata pysyä bussissa, kun niin tiiviisti pitää ihailla. Olen otettu. Sitten Suomessa, kun on se päivä jolloin hiukset on huonosti ja nenä väärässä paikassa pitää muistaa ihailijani täällä. Bussimatkat ei ole onneksi muuttuneet miksikään vaan autot vinossa ihmislastista kulkee pitkin katuja vaalean ihmisen epätoivoisesti toivovan jos seuraava olisi hieman tyhjempi.

Perjantaina vietettiin yhden matkaseurueeseemme kuuluvan jäsenen synttäreitä. Onnistuttiin järjestämään juhlat hänelle täydellisenä yllätyksenä. Kitaran muotoinen kakkukin oli hankittu, joka oli valtava ja kaukana siitä miksi on kakun tottunut maistumaan. Imelyys oli huipussaan.  Herkullinen kanavoileipä osoittautui kohtalokkaasti ja aiheutti ruokamyrkytyksen jos sitä siksi voi kutsua. Maha meni sekaisin ja olo oli todella tuskainen ja yö meni oksennellessa. Aamulla olo oli melko kohtalainen, mutta vietin päivän rauhallisesti kirjoja lukiessa.

Sophia Homessa tytöt viettää lomaa unohtamatta opiskelua. Välillä keräännytään kirjojen ääreen ja opiskellaan matikkaa tai oikein kirjoitusta. Suomesta mukana tuomat palapeli ja muutama muumi-korttipeli on ollut kovassa käytössä. Yksi päivä perehdyttiin kameran käytön ihmeellisyyksiin. Hieman jännin tuntein katselin, kun tytöt kiitää pitkin pihaa kamerani joten kuten kädessä kiinni. Kuvia tuli yhteensä yli sata, mutta tyyliä niistä ei puutu.  Syli on tärkeä paikka ja aina on joku kaivautumassa syliin istumaan. Olen myös löytänyt ehdottomasti parhaat kampaajat, monta on tekijää ja letti lopulta muotoutuu päähän milloin missäkin muodossa. Yksi päivä katseltiin telkkarista nepalilaisia sarjoja. Ohjelma oli nähtävästi hyvä ja yritin kovasti pysyä mukana, hieman oli kielimuuri välissä. Herttaisia lapsia on talo täynnä ja liikuttavan pienet asiat merkitsee todella paljon. jo se, että joku aikuinen pelaa muistipeliä tai yhdessä luetaan lehteä tai opiskellaan suomea.

Lauantaina tuli kotoa iloinen ja piristävä soitto, koska perheemme on kasvanut yhdellä jäsenellä. isä ja sisko oli matkalla kotiin ja siskoni sylissä nukkui pieni Eetu-koiravauva.

Matka on jo yli puolenvälin ja vielä olisi paljon tehtävää ja nähtävää ennen kotiin paluuta.